Lukion jälkeen opiskelu ei kiinnostanut, joten halusin pitää seikkailevan välivuoden. Ruotsissa ja Tanskassa matkustelun jälkeen päädyin Carina-serkun luokse Etelä-Norjaan Stavangerin lähelle Sandnesiin. Carinan avustuksella sain Norjassa toimivien kalatehtaiden yhteystiedot. Aloin ottamaan yhteyttä suoraan yrityksiin sekä soittamalla että lähettämällä kirjallisia hakemuksia. Paljon. Lopulta vain yhdestä tehtaasta otettiin yhteyttä ja tarjottiin töitä. Sanoin rekrytoijalle, että hyppään junaan ja olen siellä parissa päivässä. Rekrytoija nauroi, ettei täällä Pohjois-Norjassa rautateitä ole. Tänne on tultava autolla tai lentokoneella. Muutaman päivän kuluttua, monen nousun ja laskun jälkeen lentokone vihdoin laskeutui sakeassa lumisateessa Båtsfjordin lentokentälle Pohjois-Norjassa. Asunto järjestyi työnantajan asuntolasta, niin sanotusta hyybelistä. Minulla oli mukanani vain repullinen vaatteita, serkulta saamani lakanat, pyyhe ja lämpimämpi takki.
Töitä tehtiin ensimmäisestä päivästä lähtien kovalla tahdilla. Saatoin tehdä töitä öisinkin, nukkua vaatteet päällä muutaman tunnin ja mennä takaisin töihin. Kroppa oli kovilla uutta opetellessa, esimerkiksi sormet kramppasivat öisin nyrkeiksi konehuoneella opettelun seurauksena. Toisaalta välillä lomautukset iskivät, jolloin töitä ei tehty ollenkaan, tai niitä haettiin muilta tehtailta.
Norjan kielen oppiminen auttoi saamaan parempia työtehtäviä ja täten myös parempaa palkkaa. Myös kavereiden saaminen helpottui. Tulen suomenkielisestä perheestä, joten kielitaitoni Norjassa aluksi perustui kouluruotsiin. Kovasti kuitenkin yritin norjankieltä opetella heti alusta alkaen kuuntelemalla radiota ja hengailemalla norjalaisten kanssa viikonloppuisin. Kouluruotsi auttoi lauseiden rakentamisessa ja monet sanat olivat tuttuja ruotsin pohjalta. Norjankielen oppii kyllä nopeasti kouluruotsin pohjalta! Noin kolmen kuukauden päästä pystyin kommunikoimaan norjaksi töissä, muodostaen parin kolmen sanan lauseita. Vuoden päästä tilanne oli aivan toinen, huomasin keskustelevani Norjan politiikasta, norjaksi norjalaisen kanssa. Vuoteen mahtui paljon hauskoja kielikommelluksia ja keskusteluissa täysin pihalla olemista. Tärkeintä on yrittää tulla ymmärretyksi, vaikka kieliopillisesti ei oikein menisikään.
Suunnitelmani oli olla Norjassa korkeintaan vuoden verran. Lopulta olin viisi vuotta. Mitä sain Norjan vuosista? Kielitaitoa, ystäviä, työmoraalia, mahtavia muistoja, itseluottamusta, seikkailua, luottamusta parempaan vastoinkäymisissäkin… Norjankielen taitoni ja siellä luodut yhteistyöverkostot ovat auttaneet minua työllistymään myös Suomessa.
Norjalainen rentous ja jylhät maisemat ovat kokemisen arvoisia asioita. Norjassa suomalaisenkin mieli lepää. Joko sieltä ei halua ollenkaan pois tai sinne on päästävä aina vain uudelleen. Monen Norjassa asuvan ja sieltä poismuuttaneen suomalaisen kanssa olemme olleet samaa mieltä yhdestä asiasta: Norja porautuu suomalaiseen sydämeen.